Miten sensomotorinen valmennus kehittyy

Olin viikonloppuna uudessa koulutuksessa primitiivirefleksien hoidosta. Se sai aikaan paljon ajatuksia joita haluaisin nyt tässä postauksessa jakaa.

Koen, että primitiivirefleksityö on todella isossa murroksessa Suomessa.

Uusia valmentajia kouluttautuu hurjaa vauhtia lisää ja ihmiset ovat todella alkaneet löytämään menetelmän pariin. Tässä mittakaavassa primitiivirefleksityötä ei ole Suomessa ennen tehty. Ollaan todella ison asian äärellä ja se on tosi hienoa!

Nyt kyselläänkin sitten tulosten perään.

• Tärkeä kysymys olisi mielestäni se, että mitä tuloksia haetaan?

• Mitä todella halutaan saada aikaan?

• Halutaanko muuttaa ihmisen sensomotoriikkaa?

• Miten tuloksia mitataan?

Oma käsitykseni primitiivireflekseistä toimii niin, että samoin kuin vauvalla niin aikuisellakin primitiivirefleksit voivat sammua riittävän käytön seurauksena ja se muuttaa ihmisen sensomotoriikkaa ja sitä kautta aivojen toimintaa. Mielestäni kotiharjoitteet ovat refleksityön syvintä ydintä.

Itse ymmärrän primitiivirefleksit erityisesti motorisina liikemalleina ja refleksityö on kuin uuden ladun tamppaamista umpihankeen.

Jos olemme vuosikymmeniä liikkuneet kompensaatioiden kautta ja motoriset radat ovat rakentuneet sen mukaisiksi niin uudet motoriset radat on todella rakennettava uudelleen. Se ei tapahdu ihan hetkessä mutta ei siihen myöskään ihan älyttömiä aikoja mene ja se on ihan tehtävissä. Mutta se vaatii oikeanlaista liikettä ja riittävän määrän toistoja, riittävän pitkällä aikavälillä. En usko, että tässäkään asiassa löytyy oikoreittiä.

Puurot ja vellit eli primitiivirefleksit ja hermosto

Hermosto on paljon muutakin kuin primitiivirefleksit. Hermosto vastaa kyllä todella nopeasti ja käytännössä kaikkeen aististimulaatioon.

Somaattiset harjoitteet ja vaikka manuaaliset terapiat voivat olla todella vaikuttavia ja kokemukset ihmiselle isoja ja tärkeitä.

Arvostan todella paljon osteopaattien, kiropraktikkojen, jäsenkorjaajien, kraniosakraaliterapeuttien ja muiden manuaalisten hoitojen tekijöiden (en osaa edes luetella tähän kaikkia) osaamista ja ymmärrystä ihmisen kehosta ja esim. hoitovasteista.

Taas on kysymys tavoitteista!

Halutaanko hoitaa hermostoa vai muuttaa sensomotoriikkaa ja aivojen toimintaa ja sitä kautta muuttaa hermostoa?

Hyvinvointi ja hermosto

Ihmisen hyvinvointi koostuu todella monenlaisista palikoista ja primitiivirefleksitkin ovat vain yksi palikka. Uni, ravitsemus, liike, ihmissuhteet, merkityksellisyys, palautuminen. Näistä asioista ei voi tinkiä kovin pitkään jos haluaa voida hyvin.

Sensomotorinen valmennus on iso prosessi hermostolle ja sen aikana on tärkeää pitää itsestään erityisen hyvää huolta. Usein ihmisellä nousee kyyneleet silmiin, kun puhun itsen hoitamisesta ja omista tarpeista huolehtimisesta.

Prosessin aikana saattaa kaivata keholle liikettä tai saattaa kaivata lepoa ja hellittelyä tai molempia. Saattaa tulla tarve puhumiselle tai jollekin muunlaiselle terapialle.

Valmentaja vai hoitaja

Minulle on valmentajana tosi tärkeää, että ihmisestä tulee oman elämänsä aktiivinen ja vastuullinen toimija ja, että ihminen saa valmennuksessa onnistumisen kokemuksia. Todelliset onnistumisen kokemukset tulevat usein vain itse tehdyn työn ja saavutusten perusteella.

En tarkoita, että ihmisen pitäisi tehdä asiat yksin ja uskon, että muutos kaipaa usein myös ulkopuolista tukea. Sensomotorisessa valmennuksessa valmentajalla on iso merkitys.

Sensomotorisen valmentajan tehtävä ei kumminkaan mielestäni ole olla ihmiselle kaikkea.

Minun tavoite valmentajana on ymmärtää primitiivirefleksijärjestelmä niin hyvin kuin se vain on mahdollista ja sen jälkeen keskittyä tukemaan ja ohjaamaan ihmistä rakentamaan omaa hermostoaan uudelleen. Valmentajana haluan voimaannuttaa ja saada ihminen kokemaan, että on tosiaan itse omalla tekemisellä ja sitoutumisella saavuttanut huikeita tuloksia.

Olen koko ajan enemmän fiiliksissä primitiivireflekseistä ja sensomotoriikasta!

Jokaisella valmentajalla on oma tapa tehdä valmennustyötä ja kehittää omaa osaamista. Se perustuu varmasti paljon valmentajan persoonaan, omiin kokemuksiin, hermoston tilaan, osaamisen tasoon ja työn tavoitteisiin.

Ja jokaisella ihmisellä on omat yksilölliset tavoitteet elämässä ja yksilölliset toiveet valmennukselta/hoidolta/ohjaukselta.

Tärkeintä olisikin, että ihminen löytää itselleen sopivia tapoja vaikuttaa omaan hermostoon ja sen jälkeen on tärkeää löytää hoitaja/ohjaaja/valmentaja johon kokee voivansa luottaa.

Tässä tuli nyt aika monta teemaa joihin kaikkiin voisi sukeltaa syvemmin ja purkaa niitä osiin. Palailen näihin aiheisiin varmsti somessa nopeammalla aikataululla ja palailen tänne blogin puolelle, kun kirjoitusinspiraatio iskee ja aikataulut antavat myöten.

Summa summarun - tällä hetkellä erityisesti sensomotoriset valmentajat kehittävät sensomotorista valmennusta eri suuntiin.

Aurinkoista loppukevättä!

• Jenni